Aloitin varsinaisen korjaushomman osoitinsiirtokoneistoista. Nämä koneistot ovat molemmin puolin taloa ja kiinnitetty kellotaulujen sisäpuolelle. Liike näihin koneistoihin saadaan pitkillä akseleilla kellokoneistosta keskeltä taloa.
Näissä rattaissahan ei ole paljon voimia, joten rattaat itsessään ovat kuin uudet mutta pari muuta juttua niissä tuli vastaan.
Alla osoitinsiirtokoneistot purkamattomina. Tässä nähdään, että vasemmanpuoleisen koneiston tuntiosoittimen vastapaino puuttuu. Jäljistä ja vääntyneestä raudasta päätellen se on murtunut törmätessään johonkin.
Minuuttiakselin laakeri on tiensä päässä. Sama tilanne molemmissa koneistoissa. Täällä ei ole suuria voimia mutta niin ne vaan näyttävät kuluvan.
Alla toinen laakeri ilman akselia 
Irrotetut laakerit. Yläkuvassa näkyy tarkkaan katsoen laakerin sauma ja alakuvassa molempien laakerien saumat ovat auki. Näitä ei siis ole katkaistu pois otettaessa. Nämä on tehty jotenkin mankeloimalla messinkilevyä putken muotoon.
Uuden laakerin sorvaus menossa. Laakerin mankeloimiseen verrattuna materiaalia menee lastuksi aika suuri osa materiaalin painosta. 
Valmis laakeri. Vino osa ylhäällä on niittausta varten.
Ja laakeri paikoillaan niitattuna koneistoon 
Tuolla aiemmin mainitsin että tuntiosoittimen vastapaino on irronnut. Syy siihen selvisi: Ilmeisesti minuuttiakselin ulkopää on joskus aikojen saatossa vaurioitunut, ehkä vääntynyt, ja sitä on sitten oiottu. Tämän vuoksi laakerikohtä on vähän kiero joka suuntaan. Tämä on aiheuttanut sen että minuuttiakseli on päässyt liukumaan liian ulos laakerissaan. Koska minuuttiosoitin rajoittaa myös tuntirattaan liikkumista, on myös se päässyt liikkumaan liikaa ulos ja se aiemmin mainittu vastapaino on törmännyt osoitinkoneiston rakenteeseen ja rikkonut vastapainon. Tästä näkyy myös kulumajälkiä taulun taustassa. Aika vaikea selitys, toivottavasti lukija pysyi kärryillä...
Tämän asian korjaamiseksi oli kolme vaihtoehtoa:
1. Uuden minuuttiakselin tekeminen.
Tämä vaihtoehto tuntuu liian rajulta. Kyseessä on takomalla tehty akseli, eikä vastaavaa osaa saa nykykeinoilla aikaan oikeastaan mitenkään.
2. Jatko-osan tekeminen olemassa olevaan akseliin.
Tässäkin vaihtoehdossa alkuperäinen akseli tuhoutuu ja sitä jatketaan uudella pätkällä. Tämäkään vaihoehto ei oikein napannut.
3. Vanha akseli säilytetään ja sen liikettä rajoitetaan ylimääräisellä laipalla minuuttiakselissa
Valitsin tämän vaihtoehdon koska näin alkuperäinen akseli säilyy sellaisenaan ja jos joku joskus haluaa tehdä muunlaisia muutoksia niin tämän lisäyksen voi ottaa pois eikä mitään muutoksia näy akselissa. Alakuvassa laippa paikoillaan. Tämä rajoittaa akselin siirtymisen kuvassa ylöspäin. Ilman tätä akseli pääsi liikkumaan lähes sentin niin että noiden näkyvien rattaiden kosketuskin oli lähellä irrota.
Alla kahva, jolla saadaan koneistoon käyntivoimaa silloin kun puntteja vedetään ylös. Tämä ei ole toiminut tuollaisenaan vaan tuo ohut jousi vaatii säätöä.
Nämä on tosi hienosti takomalla tehtyjä osia. Nykypäivänä tuottaisi aikamoista tuskaa tehdä mitään vastaavaa, uskoisin, vaikken tosin mikään takomisen asiantuntija olekaan.
Lyöntivipuun on kulunut kolo. Ihan normaalia kulumista ja jopa tosi pieni kolo jos ei ole koskaan aiemmin korjattu. Nyt hiotaan suoraksi.
Alla koneiston kehikko puhdistettuna ja koottuna. Lisäksi paikoillaan on lyöntikoneiston vivut.
Tuosta maalauksesta sen verran, että se on ohut ja aika huonokuntoinen sekä öljyn läikittämä. Maali on vähän kuin vesiväriä ja puhdistettaessa se irtoaa osista ennen kuin oljy- ja rasvaläikät, joten kovin perusteellista puhdistusta ei osille voinut tehdä kun maalipinta kuitenkin haluttiin säilyttää.
Olen muuten melko varma, että koneisto ei ole alunperin ollut lainkaan maalattu. Nytkin ainoastaan nämä kehikon osat on maalattu mutta rattaiden sillat eivät ole. Lisäksi nämä osat on maalattu koneiston ollessa koottu niin että joissakin kohdissa mutterien kuvat näkyvät maalaamattomina. Tämä viittaisi siihen, että alunperin ei ole ollut maalia koska muuten mutterit olisivat varmasti kuluttaneet maalin niiden kiertymäalueelta pois.
Maalipinta säilytetään tällaisenaan. Ulkonäkö ei ole kaikista kaunein, mutta se on ajan patinaa. Ja toisaalta se ei vaikuta koneiston toimintaan.
Tulipa runoiltua. Jatkossa täytyy varmaan keskittyä enemmän korjaushommiin ja vähemmän bloggaamiseen niin saadaan valmistakin aikaiseksi..
