Kellon käynti

Homma jatkuu, hitaasti mutta varmasti. Sikälikin varmasti, että mitään dramaattisia yllätyksiä ei ole tullut vastaan edelleenkään. Aikaisempien korjaajien jälkiä näkyy paljon koneiston eri osissa. Alla yksi esimerkki, jossa rattaan paikkaa on siirretty tuolla osalla, joka on rattaan oikealla puolella pienempi nelikulmio. Siirron syy on ollut muuttaa tämän kyseisen rattaan ja seuraavan rellin paikkaa keskenään, jolloin saadaan ehjä osa kuluneesta rellistä käyttöön.

Alla on käyntirattaan relli, joka on poikkeuksellisesti messinkiä. En tiedä kuuluuko tämä kellontekijän sarjaan kiva kokeilla vai mikä on ollut syynä materiaaalivalintaan. Tämä voisi myös olla jonkin myöhemmän korjaajan tekemä. Silloin materiaalin ymmärtäisi, koska messingistä rellin tekeminen on helpompaa kuin teräksestä. Osassa kuitenkin näkyy sulkeumia, joiden perusteella se on tehty valamalla, ja uskon ettei myöhempi korjaja olisi sellaista tehnyt. Tämän perusteella uskon että osa on alkuperäinen.
Rellin hampaissa näkyy suuret kulumajäljet, jonka vuoksi aikaisempi korjaaja on kääntänyt rellin ympäri jolloin on saatu eheä hammaspinta käyttöön. Nyt tehtävässä korjauksessa aiemmin käännetty ratas pysyy samassa asennossa ja edellisen korjauksen jälkeen vain kohtuullisesti kuluneet hampaat viilattiin oikeaan muotoonsa. Vastaava korjaus voidaan tehdä vielä ainakin kerran mutta ehkäpä jo sadan vuoden päästä jonkun täytyy tehdä uusi relli.

Käyntipuolen rattaiden akselien laakereihin on aiemmin tehty uudet täytteet. Kuvassa olevan laakerin vika oli se, että se oli löysä kiinnityksessään. Kulmien niittaus tiukempaan autoi asiaan.

Ankkurin laakerit olivat kuluneet liian väljiksi joten niihin tehtiin täytteet. Samalla toisen laakerin paikkaa lievästi siirrettiin käynnin toiminnan korjaamiseksi.

Käyntiratas oli suht' hyvässä kunnossa eikä vaatinut kuin hiukan joidenkin hampaiden päiden tasoitusta.

Alla on mielenkiintoinen yksityiskohta, josta nähdään että kellon käyttäjältä on joskus niinkutsutusti homma karannut käsistä. Tällainen kello asetetaan aikaan niin että käyntiankkuri siirretään sivuun, jolloin käyntiratas pääsee pyörimään vapaasti ja kelloa voidaan juoksuttaa eteenpäin haluttuun ajankohtaan. Kun ajansiirtoa tehdään, pitää käyntirattaan akselia jarruttaa ettei rattaat pääse pyörimään vapaasti, koska niiden vauhti nousee nopeasti niin suureksi että osat saattavat rikkoutua.
Kuvassa olevat sorvausjäljet hampaiden kärkien sivuissa ovat luultavimmin syntyneet juuri niin että ratas on päässyt pyörimään liian kovaa ja sitten sitä on jarrutettu työntämällä ankkuri päin käyntiratasta. Tässä touhussa on yhdestä hampaasta lähtenyt isompi pala pois. Se on korjattu juottamalla pala hampaan kärkeen. Kyseinen hammas näkyy kuvassa rattaan puolan kohdalla ylhäällä.

Ankkurin kynnen kulumaa. Aiemmin samaa kohtaa on täytetty hitsaamalla. Nyt kuluma on niin pieni, että pinta vain hiotaan oikeaan muotoon.

Alla jättöpuolen kynsi. Tässäkin kuluma on melko lievää.

 

Korjattu ankkuri alla.

Kuten yllä selostin, kello laitetaan aikaan juoksuttamalla käynnin rattaistoa eteenpäin. Sitä varten ankkuri pitää siirtää sivuun. Ankkuri vapautetaan alla olevan jousen avulla. Jousen vasemmanpuoleinen pää on joskus korjattu juottamalla. Samassa yhteydessä siitä lienee poistunut jonkinlainen lippa tai tappi, josta painamalla sormella jousen on voinut siirtää sivuun. Käyttö sujuu kyllä ilman tappiakin ihan OK.

Alla jousi paikoillaan.

Heilurin ripustuskoneisto vaatii korjaamista ja sen lisäksi vetolaite, jolla punnukset vedetään ylös. Näiden jälkeen koneisto alkaa olla koekäyttöä vaille valmis.